Datasi ei ole jäsenyyden hinta

Tilaukset ja laskut paljastavat, mitä yritys tuottaa, missä volyymeissa, miltä toimittajilta ja millä kustannuksilla — sekä sen, miten kaikki tämä kehittyy. Väärissä käsissä se on kilpailijan analyysiosasto ilmaiseksi toimitettuna. Huolimattomasti käsiteltynä se on luovutettu neuvotteluasema.

Siksi hankinta-alustojen vakioarkkitehtuuri ansaitsee kriittisen tarkastelun. Joihinkin verkostoihin ja markkinapaikkoihin on ilmaista tai edullista liittyä tietystä syystä: jäsenen transaktiodatasta tulee operaattorin omaisuutta. Sitä yhdistellään, vertaillaan, paketoidaan uudelleen ja myydään — joskus toimittajille, joskus jäsenen omille kilpailijoille, yleensä niin väljin sopimusehdoin, että ne sallivat mitä tahansa.

Ratkaiseva ero: datan käsittely vai sen omistaminen

Hankintayhteistyö ei voi toimia ilman dataa. Volyymin yhdistäminen, nimiketason kilpailutusten määrittely, tasapuolisen kohtelun valvonta — jokainen mekanismi, joka tekee yhteistyöstä arvokkaan, perustuu jäsenten tilauksiin, laskuihin ja tuotedataan. Kysymys ei ole siitä, käyttääkö verkosto dataa. Sen on pakko. Kysymys on siitä, kuka omistaa datan sillä aikaa, kun verkosto käyttää sitä — ja kuka näkee mitäkin.

Arvo syntyy yhdistetystä datasta

Yksittäisen jäsenen tilaushistoria on arvokas vain kyseiselle jäsenelle — ja kilpailijalle, joka saa sen käsiinsä. Yhteistyön arvo syntyy, kun data yhdistetään: kategoriakohtainen yhdistetty volyymi tuo neuvotteluvoimaa, nimikekohtaiset hintatasot jäsenten kesken osoittavat, missä markkinataso todella on, ja sopimusten noudattaminen osoittaa, missä säästö toteutuu. Kokonaiskuva on se, minkä vuoksi jäsenet ovat mukana — ja sen on oltava niiden nähtävissä. Jäsenyrityksen talousjohtajan on voitava nähdä yhteistyön kokonaishankinnat ja -volyymi sekä nettohinnat, joilla kaikki jäsenet ostavat.

Juuri siksi yksittäisten jäsenten data on pidettävä erillään. Yhdistetyn datan arvo edellyttää, että jokainen jäsen toimittaa todelliset luvut, ja jäsenet tekevät niin vain, kun ne tietävät, ettei kukaan muu osallistuja näe niiden omia tietoja. Erillään pitäminen ei ole arvon este; se on arvon edellytys.

Mitä omistajuus tarkoittaa käytännössä

Jokaisen verkoston pitäisi pystyä osoittamaan kolme sitoumusta. Erillään pitäminen: kunkin jäsenen data pidetään erillään, ja jäsenten välinen näkyvyys rajoittuu yhdistettyyn tasoon. Käyttötarkoituksen rajaus: jäsendataa käytetään yhteistyön toteuttamiseen — kilpailutuksiin, purchase-to-pay-prosessiin, analyyseihin ja samalle jäsenelle raportoitaviin tunnuslukuihin — eikä mihinkään muuhun; ei jälleenmyyntiä eikä jäsenen luvuille rakennettuja vertailutuotteita ilman suostumusta. Data mukaan erotessa: eroava jäsen saa datansa mukaansa koneluettavassa muodossa. Jäsenyys on päätös, ei ansa.

Datasuvereniteetti ja mittakaava eivät ole ristiriidassa

Tavallinen vastaväite on, että tiukka datasuvereniteetti heikentää verkostoa — että yhdistämisen arvo edellyttää operaattorille vapaita käsiä. Totuus on päinvastainen. Jäsenet jakavat dataa rehellisesti ja kattavasti juuri siksi, että rajat ovat ehdottomat. Yhteistyö, jossa jäsenet varovaisuuttaan pidättävät todellisia volyymejaan, neuvottelee fiktion varassa. Yhteistyö, jossa jäsenet luottavat rakenteeseen, neuvottelee faktojen pohjalta.

Näin asia on ratkaistu Aitendassa

Aitendan vastaus on sopimukseen kirjattu ja ehdoton: jäsen omistaa transaktiodatansa kaikkina aikoina. Aitenda käsittelee sitä — analysoi, yhdistelee ja laatii siitä kilpailutusspesifikaatioita — mutta ei koskaan omista eikä myy sitä. Data haetaan aitenda.netistä, ei jäseniltä kultakin erikseen. Kukin jäsen näkee omat lukunsa, yhteistyön yhdistetyt volyymit ja yhteiset nettohinnat; Aitenda näkee kokonaisuuden; yksikään jäsen ei näe toisten jäsenkohtaista dataa. Eroava jäsen vie datansa mukanaan. Data pysyy jäsenen omana — koska sillä hetkellä, kun näin ei olisi, yhteistyö lakkaisi toimimasta.